torstai 10. joulukuuta 2015

Rusty Pacemaker - Ruins (2015)

Itävaltalainen muusikko Rusty "Pacemaker" Hessel aloitti muusikonuransa reilut kymmenen vuotta sitten. Julkaisujaan varten hän perusti oman levy-yhtiön Solanum Recordsin, jonka toisena julkaisuna toimii toinen soololevytys Ruins. Suureksi muusikkoidolikseen Pacemaker mainitsee Bathoryn ja sen edesmenneen Quorthonin.

Idolistaan poiketen Rusty Pacemaker ammentaa musiikissaan enimmäkseen goottirokkia ja -metallia. Levyn aloittavan nimikkokappaleen kelmeät kitarasoundit ja varsin laiska tempo voisivat puhua ja puhuvatkin doom metalin puolesta. Tyyli on joka tapauksessa melko uniikkia, vaikka vokaalisuoritus kuulostaa hyvin pitkälti viimeistelemättömältä. Aloituskappaleen hidasteluun tuo vaihtelua toisena soiva melodinen vauhtiralli Made of Lies, joka on kuin Billy Idolin klassikon Rebel Yellin raskaampi ja gootahtavampi pikkuserkku. Ocean of Lifessa Rustyn monotoniselle laulannalle vastapainoa tuo Lady K:n herkkä ja heleä äänenkäyttö. Vauhdikkaampi ja raskaampi The Game on myös miellyttävä väliosa levyn parhaimmiston keskellä. Night Angel esittelee Lady K:n laulua vielä runsaammin kevyessä ja kauniissa doom-balladissa, joka voisi olla jotain sukua vanhan kunnon Twin Peaksin soundtrackille.

Seitsemän ja puolen minuutin mittainen Candlemess viittaa nimensä ja tyylinsä puolesta doom metaliin. Levyn tyyli onkin todella vaikea todeta, kun vaikutteita on vähän sieltä ja täältä. Lyhyt välisoitto Forever on kevyesti folkahtava tunnelmointi, josta siirrytään jälleen kerran tarttuvampaan goottirokkipoljentoon kappaleessa Matter Over Mind. Jollain härskillä tavalla Knowing muistuttaa Falkenbachia kevyemmällä. Rustyn vokalisointikin on kappaleessa parhaimmillaan. Levyn päätöskappaleessa Pillow of Silencessa on todella upeita liidikitaramelodioita, mutta kokonaisuus jää hieman etäiseksi ja väsyneeksi.

Vaikka Ruinsin rujon pinnan alla kuohuu paljon potentiaalia ja omaperäistä tyyliä omaavaa materiaalia, jää kokonaisuus valitettavan keskitasoiseksi suorittamiseksi. Päällisin puolin homma toimii ja sounditkin ovat kohtuullisen hyvät. Biisimateriaali kaipaisi kenties räväkkäämpää otetta ja varmuutta esitykseen. Suurimmaksi puutteeksi muodostuu itse Rustyn vokaalit, jotka turhan usein tuntuvat kappaleisiin nähden irrallisilta ja vaisuilta. Ruins on kuitenkin mielenkiintoa herättävä paketti ja sen pari hyvää veistoa sekä musiikillisesti pätevä ulkoasu antavat odottaa paljon parempaa kokonaisuutta tulevaisuudessa. Tämä levy vetoaa melko varmasti goottirokin ja -metallin ystäviin.

3/5